MAHAHAAVA

Luonnossa elävä hevonen syö vuorokaudesta noin 20 tuntia, joten hevosen ruuansulatuselimistö on sopeutunut siihen, että mahassa ja suolessa on koko ajan sisältöä. Niinpä hevosen mahalaukun tilavuus on vain noin 10 litraa. Ruokatorven puoleinen osa mahalaukusta (noin 1/3) on epiteelipeitteistä, jossa ei ole rauhasia. Muu osa mahasta on ns. rauhasmahaa, jossa on suolahappoa, limaa, pepsiiniä ja bikarbonaattia erittäviä rauhasia. Hevosen mahalaukku erittää koko ajan suolahappoa, vaikka se olisi tyhjä.

MAHAHAAVATYYPIT

Epiteeliosan haavaumat (ESGD)

Epiteeliosassa mahaa ei ole suojaavaa limakerrosta, joten rauhasosan ja epiteeliosan rajapinta (margo plicatus) on herkkä hapon aiheuttamalle ärsytykselle.Rehumassa ja sylki puskuroivat suolahapon vaikutusta mahassa. Voimakas väkirehuruokinta etenkin tärkkelyspitoisilla väkirehuilla laskee mahan pH:ta ja siten altistaa mahahaavoille. Liikunta lisää gastriinin tuotantoa, mikä myös laskee mahan pH:ta. Lisäksi ravin ja laukan aiheuttama vatsalihasten aktivointi muuttaa vatsaontelon painetta, minkä seurauksena mahalaukku painuu kasaan ja nestepinta nousee ylemmäs. Jos mahalaukku on tällöin tyhjä, hapan mahaneste pääsee kosketuksiin mahan epiteeliosan kanssa ja saattaa aiheuttaa siihen haavaumia.

Rauhasosan haavaumat (EGGD)

Haavoja syntyy tyypillisesti mahanportin alueelle (pylorus). Haavojen syntymekanismi on vielä epäselvä.

OIREET

Hevonen voi oireilla mahahaavoja monella tavalla. Tyypillisimpänä oireena voidaan pitää kiukuttelua mahan alta harjatessa tai satulavyötä kiristäessä, sekä yleisesti kiukkuista käytöistä. Lisäksi hevonen voi olla haluton liikkumaan ja sen suorituskyky voi heikentyä, sillä voi esiintyä toistuvia ähkyjä, se saattaa jättää väkirehuja, se voi laihtua ja makailla normaalia enemmän. Myös huonontunut karvapeite ja runsas syljeneritys sekä hampaiden narskuttelu voivat kieliä mahahaavasta.

HOITO

Ainoa varma keino diagnosoida mahahaava on gastroskopia eli mahalaukun tähystys. Sitä varten hevosta paastotetaan 16 tunnin ajan ennen toimenpidettä. Varma diagnoosi on tärkeää, jotta voidaan valita oikea lääkitys. Lääkityksen valinta perustuu haavaumien sijaintiin.

Hoitaja tähystää hevosen mahalaukun ja eläinlääkäri katsoo monitoriikuvaa.

Lääkkeellisen hoidon lisäksi hevosen ruokintaa tulee muuttaa mahaystävälliseksi. Sen tulee saada riittävästi ja riittävän usein korsirehua. Mahahaavan riski kasvaa, jos hevosen mahalaukku on tyhjillään kauemmin kuin 6 tuntia. Minimimäärä korsirehulle on 1,5 kg KA / 100 kg, mutta mieluummin 2,5 % painosta. On kuitenkin otettava huomioon hevosen lihavuuskunto ja tarvittaessa korvattava osa heinästä esim. oljella. Säilöheinällä tai kuivaheinällä ei tutkimusten mukaan ole eroa mahahaavan synnyn suhteen. Heinää annetaan aina ennen liikutusta, jotta hevonen ei liiku tyhjällä mahalla. Väkirehujen määrä pidetään maltillisena (max. 2 litraa kerrallaan) ja valitaan vähätärkkelyksinen väkirehu. Tarvittaessa osa väkirehuista voidaan korvata öljyllä (pellava- tai rypsiöljy ovat omegakoostumukseltaan ihanteellisimpia). Lisänä voidaan antaa alfalfaa, joka puskuroi mahan happopitoisuutta.

Myös hevosen elinolosuhteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Tarhaaminen kaverin kanssa vähentää mahahaavariskiä, samoin laiduntaminen. Kilpahevosilla mahahaavaa esiintyy useammin (90 %) kuin muilla hevosilla (60 %).

Hevoset syömässä rantalaitumella.

Kirjoitus perustuu ELL Jonna Jokisalon luentoihin (Eläinlääkäripäivät 2017) sekä hevosten ravitsemuskonsultti Eira Neyn luentoihin (Eläinlääkäripäivät 2019).

Anna Lehto, eläinlääkäri AitoVet, 2020

Tämä sivusto käyttää evästeitä

Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttäjäkokemusta. Voit tutustua tarkemmin, mitä evästeitä sivustomme käyttää ja rajata haluamaksesi.